Olen erityisen mieltynyt vahvoihin naisääniin. Joni Mitchell on itseoikeutetusti listaykkösenä suosikkieni joukossa, mutta ilahduttavan usein törmään uusiin tuoreisiin ääniin ja tulkintoihin.

Oli hauskaa huomata ahkerasti seuraamieni musiikkiblogien maailmalla noteeranneen muun muassa Frida Hyvösen. Fridan korutonta ja tuoretta ilmaisua verrattiin itseensä Joniin, eikä vertaus mielestäni ollut räikeän liioiteltu. Once I was a serene teenage child on kauniin kammottava. Mikä kumma Fridassa (nimeä lukuunottamatta toki) kuulostaa niin läpitunkevan ruotsalaiselta? Tekijä ei ole häiritsevä, mutta huomattava kuitenkin.

Uusin löytöni on Vienna Tang, joka on vastikään julkaissut kolmannen albuminsa. Toisin kuin Frida, Viennan musiikki täyttää kaikki muotovaatimukset ja on siloiteltua ja rikkeetöntä. Levy keikkuu koskettavan ja lattean välillä kallistuen lopulta kuitenkin lähemmäs tunnetta ja tulkintaa kuin tyylipuhdasta suorittamista. Piano tuo paikoin mieleen Tori Amoksen herkimmillään. Viennan äänestä käyttäisin sanaa kuulas, jos se tapohini kuuluisi.

Kuuntelussa: Antony and the Johnsons - I'm a bird now, Tori Amos - Tales from a librarian, Anna Ternheim - Somebody outside